Uutta intoa juhannustaioista

woman in forest

Koko kevään olen potenut jonkin asteista  Oma projekti-allergiaa. Tuntuu, ettei mikään ole sytyttänyt tarpeeksi vaikka ideoita on ollut monenlaiseen lähtöön. Olen miettinyt, onkohan tämä kuvaajien ammattitauti, kun inspiraation montun pohja tuntuu niin syvältä ettei sieltä ole ylöspääsyä. Silloin kun kaikki tuntuu synkältä, valonpilkahdusta on hankala nähdä ja oman itsensä alaspainaminen on liiankin helppoa ja houkuttelevaa. “Kuka muka voisi pitää kuvistani”, kuiskailee ilkeä piru olkapäällä.

Viikko ennen juhannusta montun pohja oli syvimmillään, kun joku ihmeellinen koura tarttui niskasta kiinni. Koura löi puhelimeni käteeni ja käski kaivamaan viime syksynä tekemäni Pinterest- taulun “Metsämuotokuva”. Taulua selatessa mieleen juohtui metsikkökuvio parin vuoden takaa, jonka löytäessäni päätin, että joskus vielä kuvaan sen paikan. Se joskus oli nyt.

Malliksi kyselin viime talven tuttua, mutta hänelle ei ikävä kyllä käynyt. Mallihaku Facebookin TFCD-ryhmässä tuotti kautta rantain tuloksia, kun kollega vinkkasi tutusta kouvolalaisesta Lindasta. Parissa tunnissa löimme Lindan kanssa aikataulut seuraavalle päivälle ja suunnitelmat meikkejä ja hiuksia myöten lukkoon. Ja se seuraava päivä oli juhannusaatto. Kollega-Mika lupautui apukäsikseni metsän siimekseen. Tässä vaiheessa innostus alkoi viriämään; kevään epäonnistumiset kaivelivat kuitenkin mielessä: “Älä nyt liikaa innostu, joku tässäkin menee kuitenkin mönkään. Viimeistään editissä.”

Kuvauspäivä oli mitä täydellisin – ohut pilvipouta. Tavarat autoon ja pieni koukkaus Kouvolan kautta ennen kuin saavuimme metsään Korvenkylään. Enkä ole tainnut koskaan saada projektikuvausta näin nopsaan purkkiin. 1,5 tunnissa tavarat kameroineen ja valoineen oli kannettu metsään, kasattu, kuvattu ja auto pakattu lähtöä varten. Linda suoriutui tehtävästään erinomaisesti, siitä huolimatta ( vai juuri sen takia?), että oli sanojensa mukaan ensimmäistä kertaa kameran edessä.

Juhannus oli mitä rentouttavin syödessä ja saunoessa – ja editoidessa. Yllätyksekseni et potenut valtavaa stressiä kuvien tekemisestä vaan se tuntui soljuvan kuin juhannuksen perinteinen kesäsade. Kuvauksen jälkeen nimittäin näin valmiit kuvat selkeästi mielessäni ja ensimmäistä kertaa koko keväänä tunsin hienoista varmuutta omasta tekemisestä, kun tartuin piirtopöydän kynään. Montun laidalle ei ihan vielä olla päästy, mutta ainakin seisotaan omin jaloin.

Kiitos Linda ja Mika, kun olitte tiimissä mukana <3

2 replies added

  1. Maa 26/06/2017 Reply

    Tuo metsä on ihan mieletön, lähes epätodellinen! En oo ikinä nähnyt moista! Ja kuvat on hienoja! Seuraan sun tekemistä mielenkiinnolla.

    • SV 12/07/2017 Reply

      Ihana kuulla, että tykkäät! Tuo metsä todellakin on aika satumainen. Sinne täytyy palata kyllä toistekin.

Leave your comment