Menneen Metsä

metsuri_face-2

En ollut saanut vielä edes Menneen maa -sarjaa julkaistuksi, kun tiesin haluavani jatkaa samalla vanhanajan teemalla. Kuten tuon sarjan esittelypostauksessa kerroin, historialla on suuri sija minussa. Arvostan menneitä sukupolvia paljon, ja tiedän heidän tehneen paljon asioita, jotta meillä seuraavilla sukupolvilla olisivat asiat hyvin.

 

Maatalouden lisäksi metsätaloudella on ollut suuri merkitys meille ja koko yhteiskunnalle. Koneellistuminen tehosti metsän käyttöä, ja samalla metsäntutkimus toi kasvua – metsiä älköön hävitettäkö lausui vuonna 1967 aikaansaatu yksityismetsälaki.

 

Omaan sukupuuhuni on kuulunut ja kuuluu yhä metsureita ja metsätalouden harjoittajia.

 

Varhaisimmat muistoni metsistä ovat taas kerran ukkini ja isäni ansiota. Retket lähimetsiin, selässä punainen telttakankaasta tehty reppu, jossa oli pupun kuva. Repusta kaivettiin tulitikut, makkarat ja sinapit. Samoina vuosina muistoihin on tallentunut majojen rakentamiset ja samoilut metsissä kesäisin serkkuni kanssa. Lapsuudenmaisemani on avaran vaaran laella, jyhkeiden kuusikoiden seisoessa ringissä ympärillä arvokkaana. Sielunmaisemani on kuiva männikkökangas. Tiedättekö, sellainen, joka kesäpaahteella tuoksuu neulasille, kävyille, soralle ja lämmölle.

 

Olen ihminen, joka elää metsästä. Ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että se ei kuuluisi elämääni jollain tasolla. Se on työ, vapaa-aika, rauhoittumisen sija ja terveyden edistäjä. Kotini jokaisesta ikkunasta näkyy metsää, ja rakastan sitä näkymää yli kaiken. Tiedän, että mieltymys metsiin on virrannut sukuni verissä jo vuosisatoja.

 

Miksi tein tämän?

 

Minua on aina kiehtonut mennyt aika. Useasti saan itseni kiinni ajattelemasta mennyttä ja sitä, kuinka itse olisin nähnyt asiat. Kuinka olisin kuvannut ja miten olisin ilmaissut

asiat. Luonnollisesti siihen aikaan kuvat olisivat olleet mustavalkoisia, mutta en haluakaan imitoida niitä vanhoja kuvia. Kuvani kertovat kuinka minä näkisin ja kuvaisin asiat silloin ennen vanhaan.

 

 

Verkostot käyttöön

 

Tiesin, että metsuri-työnimellä kulkeva sarja tulisi sijoittamaan yhtälailla menneeseen aikaan kuin maajussi-versiokin. Vuosikymmen oli vielä hukassa, mutta siihen löysin ratkaisun naapurikylästä. Kaksi vuotta sitten vierailin Jokelan Kotiseutumuseon järjestämillä Vanhan ajan päivillä. Päivän aikana tuli selväksi, mikä on museota pitävän Jani Jokelan intohimo: vanhat traktorit! Traktori oli edellisen sarjani toinen pääkohteista, joten tällä kerralla kaipasin jotain muuta.

Kylmänä tammikuun iltana Jani kierrätti minua pitkin museon käytäviä ja kertoi historiaa jos jonkinmoisesta vekottimesta. Olipa inspiroiva kierros! Luulen, että tuolla paikassa tullaan kuvaamaan joskus… Tunnin kiertelyn loppupuolella saavuimme pitkän moottorisaharivistön luokse, ja iskin silmäni heti valtavaan punaiseen möhkäleeseen: vuoden 1958 Jonsered Elraket XD. Huimat 11 kiloa voimaa. Vertailun vuoksi tämän päivän ammattikäyttöön tarkoitetut sahat painavat noin 5 kiloa. Ja niin tämä punainen ilmestys pääsi toiseksi päätähdeksi kuvauksiin.

 

Seuraava etsintä kohdistui miljööseen. Metsuriin liittyvässä kuvauksessa tulee luonnollisesti olla metsää ja puupinoja. Ja mikä tahansa puupino ei tietenkään käynyt, vaan sen tuli olla moottorisahalla tehty. Elimäellä on yhä vahva perinne hankintahakkuissa eli maanomistajat itse korjaavat puut tienvarteen, josta ne myydään eteenpäin puunostajille. Tämän takia sopivien puupinojen löytäminen ei tuottanut hankaluuksia.

 

Minulla oli myös selkeä näkemys miljöön metsästä; isoja mäntyjä ja pienempiä alikasvoskuusia. Tämä kavensi mahdollisia kohteita, sillä puutavaran kuljettaminen ei tullut kysymykseen. Onneksi täydellinen kohde löytyi Hannu Kukkuraisen metsästä Mettälän kylästä.

 

Metsurina minulle toimi maajussi-Markus, joka oli itsekin tehnyt hankintapuita juuri kuvausta edeltävänä viikkona. Joten enpä olisi voinut autenttisempaa mallia saada, oli sitten kyse maa- tai metsätaloudesta!

 

Inspiroidun paljon minua ympäröivistä asioista, olivat ne sitten ihmisiä ja heidän tekemisiään tai asioita. Ilman verkostoa tämäkin kuvaus olisi ollut hankalempi toteuttaa, ja jäänkin kiitollisuudenvelkaa heille kaikille, jotka tätä projektia edesauttoivat.

 

Hyvin suunniteltu on oikeasti 70% tehty!

 

Myönnetään, olen aivan surkea piirtäjä. En ole koskaan osannut piirtää tikku-ukkoja kummempia ilmestyksiä, mutta onneksi tässä kohtaa ne riittivät vallan mainiosti. Taas kerran minulla oli kristallinkirkkaana mielessä lopullisista kuvista, mutta edellisen kesän sohlaukset kuvauksissa olivat elävästi mielessä, joten päätin eliminoida tämän kerran erehdykset mahdollisimman pieneksi suunnittelemalla kuvat etukäteen paperille.

 

Otin piirustuksissa kantaa sommitteluun, valoihin ja yleiseen tunnelmaan. Ja näin jälkikäteen tarkasteltuna, kuvista taisi tulla melkein identtiset näiden kanssa! Aion hahmotella tulevaisuudessa enemmän kuviani, koska ne helpottavat projektia todella paljon.

Tein myös tapani mukaan pienen BTS-videon.

Kalusto

 

Käytin kuvauksissa Canon 6D-runkoa ja Sigman 35mm 1.4 Art-linssiä. Salamoina minulla oli luottokaverini akkukäyttöinen Godox AD360 ll sekä Godoxin V860 ll. Softboxeina käytössä oli Walimex Pro 120cm Octabox sekä Elinchrom Portalite 66.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave your comment