Olen ihminen, joka elää metsästä. Ei ole olemassa sellaista vaihtoehtoa, että se ei kuuluisi elämääni jollain tasolla. Se on työ, vapaa-aika, rauhoittumisen sija ja terveyden edistäjä. Kotini jokaisesta ikkunasta näkyy metsää, ja rakastan sitä näkymää yli kaiken. Tiedän, että mieltymys metsiin on virrannut sukuni verissä jo vuosisatoja.

Hääpäivä on kaunis ja tärkeä päivä, mutta samalla myös täynnä jännitystä ja ehkäpä hermoilua asioiden onnistumisesta. Joskus päivä on niin jännittävä, että jälkikäteen ei muista niitä kaikkia merkityksellisiä hetkiä. Siksi valokuvaus on merkityksellistä; jälkikäteen kuvien katsominen palauttaa teidät takaisin siihen päivään.

Lapsuuden kokemukset ja tekemiset rakentavat pohjaa sille, mitä meistä tulee isona. Pystyn merkitsemään hetkiä lapsuudesta ja nuoruudesta, jotka ovat toimineet itselleni muokkaavina tekijöinä, jonkinlaisina käännekohtina.

Madame Bois is ruler of all Scots Pines. She wanders among strong trunks, silent as the Eurasian Eagle-Owl. She is almost the Mother Nature herself. Mother Nature became anxious because of Madame Bois. She felt like superseded. She had to do something. And she truly did. So Madame Bois bent the knee.

Rippijuhlat, yo-juhlat ja muut valmistujaisjuhlat ovat merkittävä askel nuoren tiellä. Muistot näistä ovat haluttuja ja tärkeitä. Toteutan niin muotokuvauksia kiitoskortteja varten kuin dokumentaarista kuvausta päivän tapahtumista.

TIESITKÖ, ETTÄ KAIKKI UPEA ON VAIN ALOITTAMISTA VAILLE VALMISTA?