Valokuvan merkitys

valokuvaaja kouvola

Ajattelin välillä pureutua enemmän siihen, mitä valokuvat ja valokuvaus merkitsevät minulle, sillä kymmenen vuoden saatossa niistä on kasvanut merkityksellisimpiä kuin osaan edes sisäistää.

Lapsuuden kokemukset ja tekemiset rakentavat pohjaa sille, mitä meistä tulee isona. Pystyn merkitsemään hetkiä lapsuudesta ja nuoruudesta, jotka ovat toimineet itselleni muokkaavina tekijöinä, jonkinlaisina käännekohtina. Metsäretket traktorin kyydissä saivat minut kiinnostumaan metsäalasta, maalla asuminen ylipäätään sai minut rakastamaan luontoa yli kaiken. Ukkini kertoi paljon tarinoita vanhoista sota-ajoista. Hän oli kiinnostunut kaikesta ja kaikista. Hänen kauttaan kiinnostuin omista sukujuuristani, jotka juontavat vanhaan Karjalaan, Korpiselän Tolvajärvelle (jonne joskus aion vielä tehdä reissun).

Meillä oli paljon valokuvia. Mummolassa vanhoja, ajan patinoimia kuvia pihapiiristä, sukulaisista. Nuori pojankloppi suomenhevosen selässä, kissa kainalossa. Kaksi tyttöä puisen seinän edessä vierekkäin, katse kulmien alta hieman uhmakkaana kameraan. Nykyään jo kaadettu pihakoivu kymmenen vuotiaana. Nuori poika ja häntä suurempi hauki vanhemman miehen käsissä.

Näitä kuvia olen katsellut monta monituista kertaa ja tulen katsomaan jatkossakin. Kuvia monilta eri vuosikymmeniltä, tuttuja ja tuntemattomia henkilöitä. Se miksi rakastan niitä yli kaiken, on se linkki, jonka voin tehdä tähän päivään. Oli se sitten tuttu ihminen, muuttuneet rakennukset tai kasvaneet puut. Rakastan katsoa kuvista, kuinka maailma on muuttunut tähän päivään nähden. Ja haltioidun siitä ajatuksesta, että vuosikymmenien jälkeen joku katselisi tänään otettua kuvaa pihasta ja muistelisi näkymää.

Rakastan myös värejä. Toisiinsa sointuvat värit ovat karkkia silmille. Loistavat kanervat, vasta puhjenneet koivunlehdet, lupiineista kasvanut kukkameri. Suoraan kamerasta katsottu kuva on harvoin se mitä minä näen omassa mielessäni.

Teemallinen muotokuvaus on kaikista rakkainta kuvausta itselleni.

Ja tässä vaiheessa on varmaan tullut selväksi, että luonto kasvattaa kuvan merkitystä minulle. Kuvaan paljon luonnossa, omat projektisuunnitelmat suuntautuvat lähtökohtaisesti aina luontoon. Kuvaus kaupungin vilskeessä tuntuu vieraalta, joskaan ei mahdottomalta ajatukselta. Joskus sieltä mukavuusalueeltakin on poistuttava. Rakastan kuvia, joissa luonto ja ihminen on yhdistetty taidokkaasti ja taiteellisesti. Luonnon ei aina tarvitse esiintyä kuvissa totuudenmukaisesti – luonto on minulle satumaa.

Mitä kuva merkitsee sinulle?

 

Leave your comment