Menneen maa

pieni_VAIHTO

Siinä se nyt oli.  Kyljet kiiltävämpinä kuin vanhan muorin hopeat koskaan. Hyvä, että pintaan uskalsi koskea, jottei rasvaiset jäljet jäisi uutukaiseen pintaan. Samaan aikaan sisällä kiehui innostus. Tätä oli odotettu, markkoja laskettu. Kauppias riensi lakki vinosti takaraivolla maatalouskaupan ovesta, tarttui oikein kaksin käsin kädestä kiinni ja onnitteli ravistaen. Siinä se nyt oli. Kyllä nyt kelpaisi pitäjän teitä ajella kotiin; naapurikin katsoisi. Vaan kyllä tämä kesä ei toisi markkoja laariin. Vesi seisoi pellolla. No, se on sen ajan murhe. Kyllä kauppiaan mainostama kannattavuus nousee, kun vanha Vekkuriina jää pilttuun perälle ja tällä saadaan pellot suitsait kuntoon. Siinä se nyt oli.

 

Olen maatilan tyttö. Vanhemmillani oli maitotila pohjoiskarjalaisen vaaran laella, Pulliaisjoen kupeessa Aittovaarassa. Keväisin tuoreen maan tuoksu, kesällä kuivan heinän, ja syksyllä viljan. Jokaisessa kasvukauden hetkessä on omat tuoksunsa, jotka herättävät lapsuuden muistot. Ja joka kerran mieli vilistää toistakymmentä vuotta taaksepäin niihin hetkiin, kun tuoksu leijailee ympärilläni. Ensimmäinen äänimuisto lapsuudesta on lehmän ammuminen. Mäki tuntui pitkään autiolta lehmien lähdön jälkeen. Jos se tuntui siltä minusta, niin miltä se mahtoi äidistä ja isästä tuntua.

 

Suurin osa suomalaisista sai elantonsa maanviljelystä 1900-luvun alussa. Sata vuotta sitten talonpoika nosti Suomen suosta ja toi ruokaa pöytään ihmisen asemaan katsomatta. Viljelysalan raivaus vaati sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Joka kivi ja kanto nostettiin, jotta kansa sai ruokaa. Tänä päivänä maanviljelijän elanto on kuitenkin tiukemmassa kuin koskaan. Suomea ihannoidaan ympäri maailmaa, ja tätä maata rakastetaan. Mutta ulkomaista ruokaa ostetaan yhtä enemmän. Miksi? Suomessa tuotantoeläimet voivat paremmin kuin missään muualla maailmassa ja vilja on puhtaampaa. Puhumattakaan ekologisuudesta – lähellä tuotettu ruoka saadaan helpommin pöytään.

 

Menneisyys on minulle tärkeää. 100-vuotiaan Suomen juhlavuosi on ollut merkittävä vuosi monella tapaa, mutta eniten se on ollut vuosi, jolloin olen oppinut ymmärtämään esivanhempieni todellisen merkityksen; osa minua on rakentunut heidän kokemusten, oppimisen ja intohimojen pohjalta. Kunnioitus ukkiani, kolmen sodan veteraania, kohtaan on ollut suunnaton aivan pienestä lapsesta saakka. Ukissa oli samaan aikaan jotain hieman pelottavaa hahmoa, kuitenkin jotain ylijumalallista henkilöä, joka tiesi ja taisi. Ukki, ja sukupolvenvaihdoksen jälkeen isäni pitivät muiden viljelijöiden kanssa Suomen viljassa ja maidossa. Maatalous on opettanut minut kunnioittamaan luontoa – ihminen on aina säätilojen armoilla, kuten tämäkin vuosi sen opetti. Lapsuus maatalossa opetti myös vastuunkantoa, avuliaisuutta ja suomalaisen työn arvostusta. Kädenjälki näkyi heti, mitä tahansa teit. Lapsuus maalla on ollut minulle merkityksellinen – vaikkakin sen olen ymmärtänyt vasta aikuisena. Luonto, puhtaus, loputon tila leikkiä.

Näitä ajatuksia pyöritellessä päätin, että halusin tehdä kuvasarjan, jossa nivoutuu yhteen historia, muutos ja oma suhteeni maanviljelyyn. Kuvausidean syntymistä edesauttoi ystävälläni oleva vanha kunnon Massey Ferguson 35, tutummin Kultamaha-Fergu. Jostain ihmeen syystä kaikki vanhat koneet ja kalusteet kiehtovat minua.

Juuri tämän mallin Ferguson edesauttoi maatalouden koneellistumista; 60-luvun puolivälissä traktorien määrä nousi ensi kertaa suuremmaksi kuin hevosten. Muutos oli valtava, ja uskon sen aiheuttaneen työn helpottumisen lisäksi haikeutta. Hevonen oli työmiehen ystävä ja suurin apu.

Kuvissa esiintyvä Ferguson on vuosimallia 1957. Maajussimallina toimi mahtavan kärsivällinen Markus – ilman sitä kärsivällisyyttä kuvat olisivat jääneet ottamatta. Kuvausideaan heittäytyminen ja eläytyminen olivat myös sillä tasolla, jota voi vain samoja arvoja osaavalta ihmiseltä odottaa. Kiitos siis, maanviljelijä-Markus!

Kuvaukset on toteutettu keväällä ja kesällä 2017. Sateinen, viljelijän kannalta kauhistuttavan huono syksy, torpedoi sadonkorjuu-kuvauksen. Päätin siis jättää sarjan viimeiseksi kuvan ”Odotus”; kuvastakoon se viljelijän vuoden 2017 suurinta tunnetta.

 

Muutos

 

 

Kylvö

 

Odotus

Leave your comment